Kurssityöni on peittokirjonnalla toteutettu peitto. Saduksi valitsin rakastamani Mauri Kunnaksen Viikingit tulevat! Koska tiesin, että työtä tulee olemaan paljon, olin ajatellut aloittaa kirjomisen hyvissä ajoin jo joululomalla. Toisin kävi, tietysti. Hankin neljä metriä villakangasta ja piirsin suunnitelman ennen joulua, mutta. Siihen se sitten jäikin. Varsinaisen kirjonnan aloitin vain pari päivää ennen joululoman loppua.

Ensimmäisenä päivänä levitin kankaan lattialle ja hahmottelin viikinkilaivan kankaan alareunaan. Aloin kirjomaan. Istuin sohvalla ja lattialla monissa eri asennoissa lähes putkeen seitsemän tuntia. Työstäminen oli mukavaa, mutta todella h i d a s t a. Seuraavana päivänä oikea käsi oli todella kipeä monen tunnin neulankäsittelystä, oli siis turha edes ajatella työn jatkamista toisena päivänä peräkkäin.

Vaikka kämmen ja sormet olivatkin seitsemän tunnin jälkeen punaiset, työskentely sujui jonkinlaisessa flow-tilassa. En paljoa syönyt tai käynyt vessassa sinä aikana. Saattaa olla, että peitto nielee paljon työtunteja, mutta hieno siitä tulee, ja ainutkertainen!

 

                              

Tässä minun aloituspakettini: kangasta, lankaa, sakset, suunnitelma, satukirja, neula, viivotin ja kangasliitu.

                             

                                                 Viikinkilaivan hahmotelmaa.

                              

Ensin rajasin etupistoilla viikinkilaivan takakiekuran ja sitten aloin "värittämään" sitä laakapistoilla. Tein näin alkuun vain pikkuisen reunaan, koska yhdellä ja samalla värillä laakapistojen tekeminen on aika puuduttavaa pidemmän päälle.

 

                               

Siirryin siis kirjomaan laivan soutajien kilpiä. Niiden tekeminen oli hauskaa, koska sai vaihtaa välillä pistoa ja langan väriä.

Tässä kaikki mitä seitsemän tunnin aikana sain tehtyä. Vähintään tässä vaiheessa tajusin, että tammikuu tulee kulumaan hyvin pitkälti neulan ja langan kanssa!