Olen kirjoittanut työn edetessä suunnittelusta ja suunnitelmien muutoksista sekä työskentelystä. Nyt on arvioinnin vuoro. Työn tekemiseen meni yhteensä noin vuosi. Se on aivan huiman pitkä aika ja täytyy myös sanoa, että vuosi hurahti nopeasti! Huomasin, että jos jättää jonkin projektin sivummalle, se helposti jää ja sen tekeminen alkaa tuntua jopa vastenmieliseltä. Ensimmäiset kerrat vuosi sitten kirjoin peittoa innoissani. Kun kurssin palautuspäivä tuli ja meni, minulta löytyi yhä vähemmän ja vähemmän aikaa ja energiaa kirjomiselle. Pitkin vuotta olen kuitenkin kirjonut, muutaman piston siellä ja toisen täällä. 

Koko matkan ajan suunnitelmat ovat eläneet työn edetessä. Työn tekemistä auttoi paljon se, että pystyin viime hetkelläkin fiiliksen ja taitojen sekä tietysti ulkonäön perusteella päättämään miten etenen seuraavaksi. Esimerkiksi väritys riippui koko ajan siitä mitä lankoja minulla oli. En halunnut ostaa uusia lankoja työhön, koska minulla on kotona todella paljon jämälankoja, jotka halusin käyttää ensin pois. Ehkä vähän hölmön näköinen laiva perä on kaksivärinen juuri tästä syystä; käytin ensin loppuun yhden ruskean tajuamatta kuinka paljon samaa väriä olisin todella tarvinnut laiva runkoon. Sen jälkeen aloin käyttää toista lankaa, joka olikin eri sävyinen kuin ensimmäinen lanka. Tämä ei kuitenkaan häiritse ainakaan minua.

Ennen joulua päätin, että nyt on otettava realiteetit käsiin ja määriteltävä peiton koko uudelleen. Päätin, että teen alkuperäisestä suunnitelmasta vain alaosan, eli viikinkilaivan. Siinäkin oli kokoa ja kirjottavaa ihan tarpeeksi. Kun olin tehnyt tämän päätöksen, työ ei enää tuntunut niin ylitsepääsemättömältä ja löysin uudenlaista intoa tehdä sitä. Viimeisen muutaman viikon ajan olen tehnyt peittoa päivittäin ja se on ollut todella mukavaa. Työ on edennyt silmissä, mikä antoi syyn jatkaa aina eteenpäin. Nautin kun sain tietyn osan valmiiksi, ensin laivan rungon, sitten kilvet yksi kerrallaan, laivan pään ja lopuksi Heikki Hämähäkin. 

Mielestäni viikinkilaivani on onnistunut siinä mielessä, että se henkii Mauri Kunnaksen tyyliä. Se on oma näkemykseni hänen töistään ja samalla ikään kuin kunnianosoitus upeille hahmoille ja kirjoille. Heikki Hämähäkki ja laivan pää näyttävät mielestäni hullunkurisilta. Itseasiassa kun tein niitä, nauroin ääneen, koska ne näyttivät mielestäni niin hassuilta. Toisin sanoen ne ovat onnistuneimmat osat koko peitossa.

Kirjominen sen sijaan ei ole niin onnistunutta kuin olisin halunnut. Se vetää monessa paikassa, koska villakangas venyy käsien hikoillessa ja pistojen ollessa liian tiukkoja tai löysiä. Yritin käyttää kirjontakehystä, mutta se tuntui todella hankalalta. Kangas oli hirmu iso ja siihen täytyi päästä käsiksi sekä ala -että yläpuolelta kirjoessa. Siksi koin helpommaksi kirjoa ilman kehystä. Keskimmäinen kilpi oli oikea murheenkryyni (olen purkanut sen kerran kokonaan ja lopussa otin vielä muutaman kerroksen pois tehdäkseni siitä pyöreämmän, mutta silti se on munanmuotoinen). Myös laivan etu-ja takaosat, jotka ovat kokonaan laakapistoja, vetivät jonkin verran ja sen huomasi varsinkin kun leikkasin kangasta suorakaiteen muotoiseksi ennen ompelua. Ikävä kyllä purkaminen ja uudelleen tekeminen ei tässä tapauksessa useinkaan auttanut, koska koko kangas oli jo venynyt ja täynnä pienen pieniä reikiä "epäonnistuneen" kirjonnan jäljiltä. 

Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin suhteellisen tyytyväinen työhöni ja ennen kaikkea olen onnellinen, että se on valmis. Aion luultavasti laittaa sen seinälle sitten, kun joskus saan lapsen. Se voisi olla myös lapsen sängyn päiväpeitto. Jossain vaiheessa ajattelin, että sitä voisi käyttää vauvan peittona esimerkiksi rattaissa tai vauvan makoillessa lattialla. Käsitellessäni kangasta huomasin kuitenkin, että se kutittaa jopa  vaatteiden läpi, koska se on villaa. Itse en ainakaan pystyisi makoilemaan sillä! 

Opin työtä tehdessä paljon  kirjonnasta ja villakankaan ominaisuuksista, mutta ennen kaikkea sen, että liian kunnianhimoiset työt liian lyhyessä ajassa eivät ole minua varten. Parempi tehdä hieman pienempitöinen harjoitustyö ja saada se valmiiksi, kuin aiheuttaa itselleen ahdistusta vuodeksi ;)